Valamon historiaa

Laatokan Valamon perustamisen ajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa. Eri kertomusten ja kronikoiden mukaan se olisi perustettu 1100-1200-luvulla. "Valamon kertomus" (1500-luvulta) tukee tätä. Sen mukaan pyhittäjiä, Sergeitä ja Hermannia kunnioitettiin yleiskirkollisina pyhinä jo 1500-luvulla. Heidän muistopäiväksi mainitaan 11.9. (pyhäinjäännösten siirtäminen Novgorodista Valamoon). "Uvarovin kronikan" mukaan (1600-luku) pyhäinjäännösten siirtäminen tapahtui v. 1163. Alkuperäiset asiakirjat paloivat tulipalossa, mutta voidaan kuitenkin olla varmoja siitä, että kreikkalainen munkki Sergei tuli Valamoon ja perusti luostarin yhdessä munkki Hermannin kanssa.



Valamo oli alkujaan pieni ja vaatimaton luostari, joka keskiajan lopulla alkoi vaurastua ja uuden ajan alussa se oli jo rikas suurluostari. Pienuudestaan huolimatta Valamosta lähdettiin tekemään lähetystyötä muualla Karjalaan. Aleksanteri Syväriläinen kilvoitteli Valamossa Pyhityssaarella, kunnes siirtyi Syvärille ja perusti omaa nimeään kantavan luostarin. Herman Alaskalainen lähti Alaskaan ja hänestä tuli Amerikan ortodoksisen kirkon perustaja ja sen ensimmäinen pyhä uudella mantereella. Pyhittäjä Paisi Velitskovski ja piispa Ignati Brjanstanninov viettivät aikaa Valamossa samoin kuin myös Optinan luostarin ohjaajavanhus -perinteen luoja, Pyhä Leonid.

Luostarin perustamisesta saakka sen toiminta on ollut lähes jatkuvaa. Pitkäaikaisin keskeytys tapahtui 1617 - 1718, jolloin alue siirtyi Ruotsin valtaan ja luostari poltettiin. Veljestö pakeni Venäjälle. Pietari Suuri valloitti Valamon alueet Venäjälle 1700-luvun alussa. Hän antoi määräyksen luostarin uudelleen rakentamisesta. Jälleenrakentamisessa päästiin vauhtiin, kun johtajaksi kutsuttiin Nasari Sarovin luostarista.

Toinen, pidempiaikainen keskeytys oli Jatkossodan jälkeen, kun Valamosta tuli osa Neuvostoliittoa. Veljestö evakuoitiin Heinävedelle, jonne he perustivat Uuden Valamon luostarin. Laatokan Valamossa luostarieläma lakkautettiin.

Igumeni Nasari toi luostariin tiukan ja ankaran, kenobiittista elämää harjoittavan luostarissäännön, joka on edelleen käytössä. Igumeni Damaskinin aikana (1839-1881) luostari saavutti historiansa kukoistuksen. Hänen aikanaan rakennettiin pääluostarin kehärakennukset, hotelli, kaksikerroksinen majatalo, pumppulaitos ja kivirakennus työverstaita varten. Lisäksi rakennettiin useita skiittoja, mm. Kaikkien Pyhien ja Pyhän Nikolaoksen skiitat.

Vallankumouksen jälkeen Valamo siirtyi itsenäiseen Suomeen. Uusia munkkeja ei enää tullut vuoden 1917 jälkeen ja veljestön määrä alkoi laskea. Aikaa sävytti voimakas ajanlaskukiista Suomen ortodoksisen kirkon siirryttyä noudattamaan uutta ajanlaskua itsenäistymisen jälkeen. Talvisodan syttyessä Valamon luostari evakuoitiin Sisä-Suomeen. Monien vaiheiden jälkeen veljestö löysi kotipaikan Heinävedeltä, jossa se edelleenkin toimii Uuden Valamon luostarina. Laatokan Valamo avautui jälleen 1990-luvun alussa. Tällä hetkellä luostarissa on 200 munkkia ja noviisia. Luostari on lähes kokonaan kunnostettu.

 Luostarin oma hotelli sijaitsee pääluostarin uloimmassa neliössä. Hotellissa on 19 kpl 2-hengen huonetta. Peseytymistilat ovat käytävällä. Hotelli on siisti ja rauhallinen.

Luostaria johtaa piispa, igumeni Pankrati, jonka aikana sekä hengellinen elämä että rakentaminen on kehittynyt nopeasti. Luostarilla on podvorit, kaupunkitoimistot Moskovassa, Pietarissa, Käkisalmessa ja Sortavalassa.

www.valaam.ru